Maailmanensi-iltansa Film Februaryn myötä saava lyhytelokuva Fade on yliluonnollisilla vivahteilla maustettu draamaelokuva miehestä, joka tuntee oman itsensä katoavan arjen paineiden alle.
Aavistuksen omaelämäkerrallisesti elokuva kuvastaa tuntemuksiani viime keväänä, kun oli vähän kaikenlaista meneillään. En kuitenkaan sanoisi, että havaitsin jossain vaiheessa käsieni katoavan. Älkää ottako kaikkea niin vakavasti.
Inspiraatio Faden tekemiseen syntyi viime kesänä tätä videota kuvatessa. Intouduin siis ajatuksesta kuvata jonkun mustavalkoisen, melankolisen videon perinteisten vlog-videoiden sijaan. Elokuva tarvitsisi kuitenkin jonkin juonen, vaikka sekoiluksi menisikin. Asia jäi taustalle kesän ajaksi, kunnes kuvasin *kröhöm* toista vlog-videota, jonka lopussa päätin kokeilla yhtäkkiä päähän ponnahtanutta, hieman irrallista ideaa. Niin syntyi Faden “loppuhuipennus”.
Yhden miehen tuotantotiimille leffan tekemisessä oli haastetta, vaikka tapahtumien puolesta elokuvassa melko vähän sisältöä onkin. Etenkin halusin panostaa tarinankerronnan jatkuvuuteen kuvasta kuvaan. Sainkin paljon kikkailla subjektiivisen ja muiden kuvakulmien välillä liikkumisen sekä erikokoisten rajausten kanssa. Leikatessa pyrin antamaan jokaiselle kuvalle sopivasti tilaa, jottei leffa etenisi turhan kiirehtien.
Pääasiallisesti leffa tuli kuvattua keskikesällä 2011. Kuvaussessioita järjestyi satunnaisesti Taikan päikkäreiden aikaan tai muina hiljaisina hetkinä. Kuvaukset etenivät tuttuun tapaan melko nopealla aikataululla, mutta pyrin myös taistelemaan kiirehtimistä vastaan ja olemaan roiskimatta leffanrotiskoa kasaan. En esimerkiksi ollut ensimmäisiin kuvamateriaaleihin ajoituksineen ja rajauksineen tyytyväinen, joten kuvasin monet jutut uudelleen. Harvinaista kerralla purkkiin -miehelle.
Kotistudio koostuu halvasta videokamerasta ja parista jalkalampusta. Kässärin tsekki, kamera jalustalle ja rec päälle ja... KÄY!
Syksymmällä päätin vielä lisätä elokuvaan yhden “kohtauksen” tavallaan selventääkseni tai laajentaakseni tarinan kaarta. Kyseessä on siis niinkin eeppinen juttu kuin laskujen plärääminen käytävällä. Kuvasin kohtauksen eräänä syysiltana, kun vaimo oli radalla ja Taika nukkumassa. Jouduin paljon säätämään valaistuksen ja kuvakulmien kanssa ennen kuin sain esityksen “vakuuttavasti” nauhalle.
Kuvakerronnan Tehostepuolella nojaudutaan pitkälti kahden otoksen ristikkäisleikkaamiseen. Benaffleckmäisen uskottavat näyttelijänsuoritukset annettuani annoin siis nauhan pyöriä ja hypähdin itse kuvasta pois. Leikkuupöydällä ajoin sitten esimerkiksi käden kääntelyä ristiin tyhjän “huoneen” kanssa. Kuvaustilanteessa oli tärkeää varmistaa, ettei kamera heiluisi otosten välillä.
Muuten kuvaaminen oli aika suoraviivaista hommaa. Jostakin kuvasta piti napsia pari freimiä pois huomatessani vasta leikkuupöydällä, että olin jossain välissä vilkaissut suoraan kameraan. Moisesta syystä en viitsinyt kyseistä otosta uudelleen kuvata.
Triviaa hissikohtauksesta: menin hissillä kerroksen tai pari alaspäin ja sitten vain editissä toistin samaa kuvaa pari kertaa, aina eri leikkauskohdin. Triviaa keittiökohtauksesta: kuvasin ensin kohtauksen suomenkielisellä lapulla, mutta korvasin sen myöhemmin englanninkielisellä otoksella. Alkuperäinen lapsellisine ja turhan alleviivaavine TEE! TEE! TEE! -teksteineen saattaa kyllä nytkin vilahtaa kuvissa…
Äänipuolella pyrkimys oli karuun minimalismiin, siinä missä monissa aiemmissa videoissa on eri klassisia ja muita melodioita tuutin täydeltä. Käytin aiemmista videoista tuttua huminamattoa tuomaan äänimaailmaan tiettyä paineistavuutta. Täysi mykkyys ei olisi toiminut, sillä tehosteet olisivat nousseet äänettömyyden keskeltä liikaa – mikä olisi vienyt audioelämykseltä pohjan pois.
Repliikkejä mykkäelokuvassa ei ole, ja käytin vain muutamissa kohdissa kuvanauhan audiota tehosteena (esim. hissin ääni, laskujen selaaminen). Neliminuuttiseen videoon onnistui tunkea kuitenkin kiitettävästi äänitehosteita, joiden tarkoitus on korostaa yliluonnollisia tapahtumia. Halusin kuitenkin miksata efektejä niin, että yksittäiset äänet sekoittuisivat sulavasti toisiinsa.
Muutamalle melodisemmalle sävelmälle oli tarvetta. Hain jotain, joka korostaisi yliluonnollista tunnelmaa olemalla liian dominoiva. Kokeilin useampaakin vaihtoehtoa muun muassa elokuvista Inception ja Basic Instinct, mutta lopulta ykköseksi nousi Hans Zimmerin Mermaids-teema neljännestä Pirates of the Caribbean -leffasta. Yhdistin aavemaiseen kuorolauluun ambience-tehosteita eräästä Halon sountrackin biisistä ja rummunpäristyksiä Daft Punkilta ja Petri Sakarilta. Jälleen kerran useamman elementin miksaamista yhteen. Äänimaailma päässee parhaiten oikeuksiinsa kuulokkeilla kuunneltuna.
Kaikkinensa Fade oli opettavainen ja hauska projekti, joka haastoi minut monessa suhteessa. Muutamia detaljia olisin ehkä voinut vielä hioa, mutta pienet tekijän silmille näkyvät rosoisuudet kuuluvat aina taiteeseen. Elokuva valmistui viime syys-lokakuussa, ja tuolloin päätin järjestää Film Februaryn toistamiseen.
Mitä mieltä olet elokuvasta? Jätä rohkeasti kommentti!
P.S. Tässä linkit viime vuoden FF-elokuviin: Back To The Present on mockumentaari A2 Productionsin noususta ja tuhosta ja Odotus.Redux on uudelleen editoitu versio lankomiehen vanhasta sotaleffasta.
